Punainennainenjakuolemandiskurssi.doc

1、 jrgonia- elektroninen julkaisusarja issn 1459-305x © jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitos 2/2003 punainen nainen ja kuoleman diskurssituuli kataja fmvuoden 1918 työväenperinnettä voidaan kutsua kätketyksi kulttuuriksi. kätkettyäsiitä

2、 tekee sen vastakohtaisuus suomalaisen yhteiskunnan virallisesti hyväksymänvalkoisen perinteen kanssa. yhteiskunta myös vaikeni pitkään punaisen perinteenolemassaolosta. (peltonen 1990, 169.) niinpä punaisten muistelmista välittyväkätketty maailma avautui

3、 tutkijoiden käyttöön vuosikymmeniä sodan jälkeen, kunkansan arkisto (1957), työväen muistitietotoimikunta (19641965) ja suomalaisenkirjallisuuden seuran kansanrunousarkisto (1965) aloittivat muistitiedon keruunsa.ennen keruita ja 1960-lukua vuoden 1918 tapahtumia

4、tarkasteltiin useinsubjektiivisesti väritetyn suodattimen läpi. valkoinen näkökulma oli huomattavastiyleisempi. objektiivisen näkökulman kulmakivinä voidaan pitää poliittisen historiantutkijan jaakko paavolaisen väitöskirjatutkimusta punainen te

5、rrori (1966) ja vuottamyöhemmin julkaistua teosta valkoinen terrori (1967). kansanrunouden tutkimuksen,folkloristiikan, näkökulmasta perinteen kätketty luonne jatkui vielä toistakymmentävuotta. ulla-maija peltosen väitöskirja punakapinan muistot (1996) on edel

6、leen ainoafolkloristiikan alan väitöskirjatason tutkimus. hänen tutkimuksensa keskittyy työväenmuistelukerronnanmuotoutumiseenvuoden1918jälkeen.perinnelajeittainkeskeisessä osassa ovat kauhu- ja uskomustarinat sekä niiden vastakulttuurinenolemus.myös puna

7、iset laulut ja runot ovat ennen kaikkea kiistävää, konsensusta rikkovaafolklorea, joka paitsi kertoo oman näkemyksensä sisäryhmästä, myös purkaavirallisen, valtakulttuurin, kuvaa valkoisista ja kääntää myytit ja stereotypiat heitä

8、vastaan. lauluissa ja runoissa sota nähdään luokkataisteluna, jossa alistettu ja riistettykansa nousee alistajiaan ja riistäjiään vastaan saavuttaakseen vapautensa. punaisialauluja ja runoja voidaan luonnehtia ideologisesti orientoituneiksi sodan sekä senjälki

9、selvittelyjen ja -tuntojen synnyttämiksi yksilöiden ja kollektiivin ilmauksiksi.toisin kuin taidelyriikan niiden keskeisin funktio ei ole poeettinen. huomion ei oletarkoitus kiinnittyä kieleen vaan sanomaan. niiden kieli tosin sisältää ideologialleominaisia punaisia sym

10、boleja, joiden merkityssisällön voi katsoa lisäävän javahvistavan ryhmän ideologista identiteettiä. työväenperinteen kentälle sijoitettunajuuri lauluilla ja runoilla on eniten agitaation ja propagandan piirteitä.1 jrgonia 2 / 2003 isbn 951-39-16

11、70-7 / issn 1459-305x tuuli kataja: punainen nainen ja kuoleman diskurssi tutkimusaineistoni koostuu isoisäni sotilasmuistion (1924) lisäksi kansanarkiston,työväen arkiston ja suomalaisen kirjallisuuden seuran kansanrunousarkistonaineistosta . yhteensä 210 laulua ja runoa k&

12、#228;sittävästä aineistostani osa on arkistojenmuistitietokeruiden tuottamaa, osa keruiden ulkopuolella arkistoihin toimitettuaaineistoa, kuten käsinkirjoitettuja lauluvihkoja ja vankileireillä työstettyjä lehtiä. kunennen sotaa ja sen aikana lauluja oli laule

13、ttu yhdessä, sodan jälkeisenävankileiriaikana laulut ja runot levisivät helpoimmin juuri vankileirien sisällä.leireiltä toisille ne siirtyivät omaisten välityksellä. välittyminen oli sekä suullista ettäkirjallista. laulujen oppimista h

14、elpotti se, että niiden sävelet noudattivat pitkältikansanlaulujen tai vanhojen porvarillisten laulujen melodioita.vuoden 1918 sodassa ja sen jälkeisillä vankileireillä menetti henkensä yli 27 000punaista . siksi on ymmärrettävää, että l

15、28;hes kaikissa lauluissa ja runoissa on läsnäkuolema. olen tutkinut teemaa laajemmin folkloristiikan pro gradussani ”ruusun veripunaisen haudalle istuta” punaisten laulujen ja runojen ideologinen identiteetti jakuolemankäsitykset (2002) tulkitsemalla kuolemankuvia ja käsityksi&#

16、228; kahdellametodilla: mitä lauletaan ja miten lauletaan. edellistä olen kartoittanut selvittämälläkuoleman tematiikkaa ja laulujen temaattista rakennetta; jälkimmäistä diskursiivisellatarkastelulla, tutkinut, miten kuolemasta kerrotaan. kun kielikuvat valott

17、avatpääasiassa kuolemankuvia, kuoleman diskurssi kertoo kuoleman käsittämisestä jasiihen suhtautumisesta.seuraavassa keskityn lauluista ja runoista kuoleman kautta hahmottuvaan naiskuvaanja esittelen ne erilaiset naisroolit, joihin kuoleman kohtaava nainen asettuu. lyriikanl

18、ähdearvo reaalisia kuolemankäsityksiä tarkasteltaessa on kuitenkin kyseenalaista. senvuoksi oma tutkimukseni lähtee laulujen ja runojen kautta hahmottuvistakuolemankäsityksistä, joita en yritä yleistää yksilön tai ryhmän kuolemankäsityksiks

19、i.toinen syy, miksi en väitä kuolemandiskurssin muotoutuvan samalla tavallareaalisten subjektien maailmassa, on perinnelajien joustavuus, niiden erilaiset funktiotja merkityssisällöt. koska punaiset laulut ovat luokkataistelun aseita, myös niidenretoriikka on sen mukainen. e

20、nnen punaisen naisen ja kuoleman suhdetta on syytätarkastella naisen ja kuoleman perinteistä kulttuurista yhteyttä.naisen ja kuoleman perinteinen suhde naisella ja kuolemalla on ikiaikainen liitto, joka kristillisessä kulttuurissa kiteytyypietà-hahmoon. pietà kuvaa nais

21、ta ja äitiä, joka seuraa ristin juurella poikansakuolemista. kykenemättä tekemään mitään hän jää paikoilleen kuolevan äärelle:nainen jää, suree ja itkee. kuva kuolevasta ihmisestä sekä subjektin omastakärsimyks

22、estä on muovautunut ja merkityksellistynyt maskuliiniseksi; kuva kuolevaaja kuollutta hoivaavasta ja tämän kärsimykseen samaistuvasta ja surevastafeminiiniseksi ja maternaaliseksi. maria on mater dolorosa, kyynelten Äiti, kärsiväÄiti. marian hahmossa ja kultis

23、sa on keskeistä sen kuvaama äidin huoli, ahdistus jasuru, josta tuli myöhäiskeskiajalla kristityn naisen pyhyyden tunnusmerkki. (utriainen1999, 1517; 324.)suhteessa kuolemaan naisen paikka on ollut sekä toiselle että toinen. hän on asettunutlähelle toisen kuol

24、evaa ruumista. hän on myös edustanut kuoleman uhkaavaksi2 jrgonia 2 / 2003 isbn 951-39-1670-7 / issn 1459-305x tuuli kataja: punainen nainen ja kuoleman diskurssi nähtyä toiseutta subjektille. runous ja teologia ovat länsimaissa olleet kaksiperustavaa kielenkäytön

25、tapaa ja merkityskäytäntöä, joissa nainen on yhdistettykuolemaan. taiteen kielessä nainen toimii usein analogisesti kuoleman kanssa.(utriainen 1999, 2022.) simone de beauvoirin (1981, 117) mukaan kuoleman janaisen merkitysyhteyttä havainnollistaa se, että useimmiss

26、a kansanomaisissakuvitelmissa kuolema on nainen, jonka tehtävä on itkeä vainajia, koska kuolema onheidän aiheuttamansa. naisella/äidillä on pimeyden kasvot. hän on kaaos, josta kaikkion peräisin, ja jonne kaiken on kerran palattava.surun tunteen feminisointi o

27、n keskeinen kulttuurinen representaatio (ks. utriainen1999, 22; hockey 1997). sankariäitikultti voidaan nähdä sen jatkumona. aili nenolapuhuukompensaatiosta, korvikepalkinnasta,kunyhteiskunta sulkee naiset”maskuliinisten” resurssien jaon ulkopuolelle ja sitten onnittelee heitä si

28、itä, että heeivät likaa itseään sotkeutumalla julkiseen elämään. myöntämällä naisille moraalisenylemmyyden miesyhteiskunta palkitsee heitä siitä, että he pysyvät alistettuina. alistusverhotaan symbolisen arvostuksen puku

29、un. naisten moraalinen ylemmyys katoaa, joshe tunkeutuvat miesten aloille: heistä tulee kylmiä, laskelmoivia, kovia jaepäempaattisia ja heidän seksuaalinen moraalinsa muuttuu epäilyttäväksi. yhtenätällaisena ”ylistämällä alistamisen” keinon

30、a nenola näkee korvikepalkitutsankarivainajien äidit. (nenola 1986, 105.) simone de beauvoirin (1976, 205)mukaan äidin rooliin kuuluu kuoleman sovittaminen. Äiti ympäröidään erilaisinkunnianosoituksin ja hänet varustetaan kaikin mahdollisin hyvein. nä

31、;in luodaanerityinen äiti-uskonto, joka on ristiriitainen tapa osoittaa yhteisöllistä arvostusta äitienja naisten kärsimyksille. kärsimyksen voi merkityksellistää ja selittää siten, että sekoituu koko yhteisön hyväksi. Äidit saada

32、an tuntemaan itsensä merkityksellisiksijuuri kärsimystensä takia. (nenola 1986, 105107.)naisilla on yhteys myyttiseen tuonpuoleiseen juuri lapsen synnyttämisen, äitiyden,kautta. tämä on tehnyt heistä sillanrakentajia elävien ja kuolleiden välille my&

33、#246;skuoleman yhteydessä. synnyttäjinä ja lasten, sairaiden ja kuolevien hoivaajina naisetovat myös kärsimyksen kokijoita ja lievittäjiä. itkuvirret ja muut kärsimyksestä jamurheesta nousevat perinteet ovatkin naisten perinnettä, osa naisia yhdist&#

34、228;vääkärsimyksen kulttuuria. (nenola 2002, 2829; 1986, 131135.)kuoleman luoma yhteisöllisyys ja yhteisyys merkitsevät konkreettista jaettavuutta.surussa korostuu jaettavuuden ja jakamisen teema. ihmiset haluavat ilmaistakuoleman aiheuttaman, kaiken läpäisevä

35、n tyhjyyden. heillä on tarve aktiiviseen javoimia vievään surutyöhön. (utriainen 1999, 154.) kärsimyksestä ja murheestanousevan punaisen uskomusperinteen yhdeksi tehtäväksi ulla-maija peltonennäkeekin naisten traditionaalien sururituaalien korvaamise

36、n aikana, jolloin avoimensurun ilmaisua rajoitettiin surukielloin. kun hautajaismenot ja rituaalinen sureminenevättiin, punaisten oli psyykkisesti vaikeassa tilanteessa kehitettävä oma tapansa surraja muistaa vainajiaan. (peltonen 1996, 238.)etäinen nainen punaisessa lyriikassa m

37、iehellä ja kuolemalla on läheinen suhde. maskuliininenkuolema näyttäytyy laulusta ja runosta toiseen samanlaisena. laulu- ja runomaailman3 jrgonia 2 / 2003 isbn 951-39-1670-7 / issn 1459-305x tuuli kataja: punainen nainen ja kuoleman diskurssi miehet taistelevat ”rehellisnä

38、vereen viimeiseen”. miestä ei identifioida suhteessanaiseen: punainen lyriikka ei mallinna maskuliinisia herooisia itsemurhia eikä tunne”punikin sulhasia”. surulaulujen lyyriset minät ovat lähes poikkeuksetta naisia. kunmies suree, hän ei sure kuolleita, vaan kantaa huolta o

39、maisistaan. naiset sitä vastoinasettuvattiettyihinpositioihinsuhteessakuolemaan.feminiinisessäkuolemandiskurssissa voidaan erotella kolme erilaista kuoleman kautta hahmottuvaanaisroolia perinteisestä surun tulkista feminiiniin ”urhoon”. nainen on kuolemaannähden poissaoleva tai e

40、täinen, kuoleman objekti tai subjekti. jaotellessani lauluista jarunoista hahmottuvia naiskuvia olen käyttänyt erotteluperusteina yleensä jo tekstinpintarakenteessa vastaantulevia kuvia. olennaista on naisen asema suhteessa sotaan.jaotteluni ulkopuolella jäävät yht

41、äläisen uhrin laulut, jotka kertovat kuinka ”tasa-arvoisesti” vastapuoli punaisia sukupuolesta riippumatta kohteli:tänne on kuljetettu naista ja miestäjulmimman luokkavihan uhrina.raastettu kodeista ja raastettu teiltävanhojen raihnaisten joukosta.nälässä on k

42、idutettu,satoja on ammuttukeskellä humisevan hongiston.(kna6110: laulu hennalasta)yhtäläisen kohtelun kuvauksissa nainen nähdään myös miehen kanssa eriarvoisena.tällöin hänen kohtelunsa rinnastuu muihin miestä avuttomampana pidettyihin: ”einuori

43、akaan säästetty ei lapsia, vaimoja, ei armosanat kohdanneet harmaita hapsia.”(kna6102).maailmamme jakautuu julkiseen, yhteiskunnalliseen ja yksityiseen, henkilökohtaiseenalueeseen. julkinen on totuttu liittämään hallitsevaan ja määräävään m

44、ieheen,alistuvan ja passiivisen naisen osaksi koituu yksityinen koti ja perhe. (nenola 1986,1011.) yleinen tapa, jolla perinteinen nainen punaisessa lyriikassakin kuvataan, onhänen kuvaamatta jättämisensä. tämä tulee esiin sodasta kertovissa lauluissa jarunoissa, jotka

45、ovat korostuneen maskuliinisia. näissä ainoastaan miehet sotivat jakuolevat. poissaolevat naiset kuuluvat yksityisen piiriin.poissaolevan naisen lisäksi traditionaalia naista edustaa nainen, jonka suhde kuolemankeskiöön on etäinen. traditionaaliset kotipiiriläiset

46、ovat sekä runojen toimiviasubjekteja että passiivisia objekteja. heidän subjektin piirteensä tulevat esiin kodinpiirissä perinteisenä äitinä ja vaimona, jonka tehtävänä on huolehtia perheenhyvinvoinnista. sodan suhteen hän on passiivinen, p

47、oissaoleva, ja objektoituu yleensämiehen, toimijan, puheen kohteena. punaisissa lauluissa äitejä ei koroteta sankariäidinasemaan. juuri he suhtautuvat sotaan kielteisimmin, koska he odottavat pojistaanvanhuudenturvaa, eivätkä näe ideologiaa kuoleman arvoisena aatte

48、ena.4 jrgonia 2 / 2003 isbn 951-39-1670-7 / issn 1459-305x tuuli kataja: punainen nainen ja kuoleman diskurssi Älä itke äiti katonnutta poikaasivaik ryöstetty rinnaltasi onainoa turvasisä murhees peitähuoles heitä maille unholaanja oota konsa taasen jälleen ta

49、vataan.(y. virtanen)kuoleman objekteja ovat naiset, joiden sulhanen tai aviomies on kuollut taistelussa taivankileirillä. kuoleman objekti on todellisuudessa vainaja. kun kuolema sitäkuvattaessa näyttää koskettavan enemmän naista kuin todellista objektia, näen nais

50、ensaaneenobjektimaisenposition.objektiasetelmasyntyymyösnaisenkykenemättömyydestä vaikuttaa itse positioonsa. hän on olosuhteiden uhri. toinen onkuollut ja suhteessa toisen kuolemaan naisen merkitys on ollut passiivinen. ailinenola erottelee inkerin itkuvirsiä tarkastel

51、lessaan runoista hahmottuvan oman jatoisen kuoleman. runot eivät kerro minkälaisiksi naiset kuvittelevat omankuolemansa, vaan useimmiten kuolema nähdään toivottuna vaihtoehtona naistenkärsimykselle. elämän kovuutta korostetaan kuoleman toivomus -motiivilla. na

52、istenlyriikassa syntymäänsä surevan teema on erittäin yleinen. nenola ei näe näitämotiiveja niinkään kuolemanvietin kuin elämänkapinan purkauksena. (nenola 1986,145150.) myös olosuhteiden uhrit toivovat toisinaan kuolemaansa tai kuoleman

53、28;hdään tuskan ja kärsimyksen poistajana. itkuvirsien tapaan näissäkin saattaa ollakyse enemmän elämänkapinan tai äkillisen menetyksen synnyttämästä ahdingostakuin todellisen kuolemanvietin ilmaisusta.vallankumouksesta sain muiston katkera

54、nkun rintamalla kaatui mun oma armaani.hän nimeäni viimeksi kuiskailija kuvani rinnalleen puristi.oi tuska jota tunnen rinnassani!nouta muo luoksesi armaani!tuonela vapauta sydän tuskani.(taar: morsiamen kaiho)kuoleman objekteilla on muitakin yhtäläisyyksiä inkerilä

55、;isten itkuvirsien lyyrisiinminäkuviin. niissä, kuten itkuvirsissä, leskeksi tai orvoksi jääminen romahduttaanaisen maailmanjärjestyksen. hän kokee itsensä objektiksi, jonka asema määräytyyvanhempien ja aviomiehen olemisen tai olemattomuuden kau

56、tta: objektina nainenmääräytyy rituaalisen surijan rooliin. hän kokee itsensä myös subjektiksi, jonkataakkana ovat huolet ja murhe. subjektina hän kuvaa omaa suruaan ja kärsimystään.(nenola 1986, 152157.) venäläinen thanatologi andrei demit

57、shev erottaakuolemaansuhtautumisessakaksierilaistastrategiaa:destruktiivisenjakonstruktiivisen.destruktiivinen tabuointi mallintaa yksilön suhdetta ennen kaikkea omaankuolemaansa. tällöin kuolemaa ja kuolemista ei hyväksytä ja ne syrjäytetäänarkipäivä

58、;isestäinhimillisestäolemassaolosta.kunomakuolemanähdäändestruktiivisena oman maailman tuhoutumisena, palautuu toisen kuolema maailman5 jrgonia 2 / 2003 isbn 951-39-1670-7 / issn 1459-305x tuuli kataja: punainen nainen ja kuoleman diskurssi jatkumisena. konstruktiivinen stra

59、tegia, joka syntyy helpommin juuri suhteessa toisenkuolemaan, hyväksyy kuoleman olemattomuuden mallina ja antaa sille merkitystäluovan funktion. sitä on mahdollista tarkastella konstruktiivisesti vailla omaankuolemaan liitettävää tabuointia. perinteinen käsitys kuo

60、lemasta perustuu toisenkuoleman vastaanottamisen analyysiin. se astuu kielteiseksi koetun oman kuolemanulkopuolelle ja mahdollistaa sen positiivista merkitystä tuottavan sisällön. tätä omankuoleman ja toisen kuoleman epäsymmetriaa monimutkaistaa vain läheisen ihmis

61、enkuolema, jossa kaksi vastakkaista suhdetta kuolemaan yhdistyy. tällöin toisenkuolemaa voidaan ajatella mikrokuolemana. erotessaan toisesta ihminen kuoleepoikana/tyttärenä, isänä/äitinä, puolisona. (demitshev 1999, 3233; 64; 171173;180.)punaisissa lauluissa j

62、a runoissa omaan kuolemaan ei suhtauduta kielteisesti.negatiivisena kuolemana koetaan vain läheisen ihmisen aiheuttama mikrokuolema.kuolemaa ei kyetä tarkastelemaan konstruktiivisesti; lyyriset minät ovat pysähtyneetsuruun ja kärsimykseen. surija on lakannut olemasta kuolleen kihlattuna, vaimona tailapsena. kuoleman objektien lauluryhmää voi itkuvirsien tapaan pitää murheesta jakärsimyksestä nousevana perinteen